maanantai 21. tammikuuta 2019

Itäikkunan väkeä

Meidän asunnossamme on alakerrassa vain yksi ikkuna, joka antaa itään päin ja se on keittiössä. Yläkerran itäikkuna kuuluu tytöille, eli on lastenhuoneena 7- ja 9-vuotiaille neitosille. Itä- ja länsipuolen ikkunoitahan pidetään viherkasvien kannalta usein edullisimpina sijainniltaan, sillä niiden äärellä valoa on kasveille sopivasti. Eteläpuolella paahde saattaa estää monien kasvien viihtymistä varsinkin kesäiseen aikaan.
Itäikkunalla viihtyvät monet viherkasvit.
Omalle itäiselle keittiönikkunalleni olen asettanut asumaan monenlaista viherväkeä. Pisimpään sieltä on löytynyt amatsoninlilja. Se on tuossa yläpuolella näkyvä suurilehtinen viherkasvi, joka usein yltyy kukkimaan talvella pimeimpään aikaan marras-joulukuussa. Kukinto on lumoavan kaunis, valkoinen ja nuokkuva terttu, jossa aukeaa yksitellen kolmesta viiteen kukkaa. Tuoksu on vieno ja hyvä.
Amatsoninliljan alla viihtyy saintpaulia, tiikeribegonia, muorinkukka, limoviikuna, liuska-aralia sekä pieniä kaktuksia ja mehikasveja asetelmissa.
Tiikeribegonian kaunis punainen värisävy ja hauska varsien kuviointi hurmaa ja tuo mieleen oman lapsuudenkodin, josta tämäkin kasvi löytyi aikoinaan.
Muorinkukka löysi kodin vanhasta samovaarista.

Liuska-aralia viihtyy hyvin valoisassa paikassa aivan ikkunan äärellä. Paahteesta se ei kuitenkaan pidä.

Pikku aavikko lasivadissa. Asetelmassa on jokin kaktus, aaloe sekä mehikasvi, joka on hauskan näköinen, mutta ei juuri viihdy paikassaan nyt talvella. Se on alkanut kuivattaa lehdyköitä varsiensa alaosissa.
Itäisen ikkunan ääreen on päässyt myös uutukainen posliinikukka, jolla on lehdissään kauniit valkoiset reunat. Se asustelee amppelissa. Sen vieressä, amppelissa niinikään, kasvaa muulinkorva, jonka olin jo melkein menettänyt kuivahtamiselle. Ihmeesti vain paikanvaihto, kuolleiden lehtien nyppiminen ja kunnon kastelu pelastivat kasvin elämälle. Mielenkiinnolla jään odottelemaan kevättä ja sen mukanaan tuomaa uutta kasvua. Ehkä muulinkorva palkitsee silloin ja ryhtyy reheväksi.
Sievä posliinikukka muutti meille, vaikka minulla on niitä ennestään jo kaksi. Toisilla vain ei ole näin söpöjä valkoisia lehdenreunoja. :)

Muulinkorva reppana on menettänyt talven aikana paljon lehtiä ja sen väri on hailakka ja kalpea. Kevättä odotellessa!

Tuoksutraakkipuu.
Itäikkunan läheltä löytyy vielä ihan näyttävän kokoinen tuoksutraakkipuu, jonka ostin talvella alennusmyynnistä. Ostettaessa kasvi oli oikein hyväkuntoinen, mutta sittemmin se on alkanut kuivattaa lehdenkärkiään. Monasti tämä on merkki joko liikakastelusta talvella tahi esimerkiksi liian täynnä juurakkoa kasvavasta ruukusta. En tiedä miksi traakkipuu on närkästynyt, sillä tilaa sillä on yllinkyllin, eikä vettäkään ole herunut liiemmälti. Ehkä syy on vain se yksinkertainen ja ilmiselvä; talvi. Pimeys ja viileys. Vanhassa talossa myös lattianrajassa usein on vetoisaa ja vaikka olen koettanut nostaa traakkipuun pois lattialta kasvamaan puupölkyn päälle, voi ruukku silti olla liian viileässä.

Vielä tahdon esitellä keittiön nurkan asukin, eli kirjorönsyliljan. Se kasvaa melko vähäisessä valossa ja onkin yksi ainoista viherkasveistani, joka kestää tällaista olosuhdetta. Löysin bauhausista aivan ihkaihanan riippumattomaisen seinäamppelin ja halusin sen paikkaan, jossa voin ihailla sitä päivittäin. Keittiössä tulee vietettyä suurin osa päivästä, joten amppeli pääsi sinne ja sai siis asukikseen kirjorönsyliljan.